Tämä perheen pienimpien satu käsittelee kuolemaa.

Sammakko löytää maasta mustarastaan. Ensin tämä luulee sitä sairaaksi, mutta pian paikalle tulee jänis, joka kertoo totuuden. Lintu on kuollut. Suru valtaa metsän eläimet ja yhdessä he päättävät haudata linnun. Haudalla eläimet tuntevat liikutusta ja kulkevat vaitonaisena, mutta kun kotimatka alkaa sammakko innostuu hippaleikistä ja saa muut riemuun mukaan. Koska elämä jatkuu ja sen ihanuudesta on lupa riemuita, vaikka olisikin kohdannut surua.
Max Velthuijsin kaunis, lapsellinen kuvitus on telkkaristakin monelle tuttu. Sammakko -sarjan kirjoissa on tarina, mutta niissä kuvataan aina myös sitä miltä kirjan tapahtumat Sammakosta tuntuvat. Kirjat sopivat hienosti tunnekasvatukseen, jossa lapsen kanssa yhdessä opetellaan tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Ilmeikkäät hahmot ja selkeät kuvat vievät tarinaa eteenpäin ja auttavat pientäkin lasta ymmärtämään tarinaa.

Kirjassa on 24 sivua, muutama lause sivua kohden ja isot kuvat.

Keskutele kirjasta:

• Voivatko lapset keksiä syitä johon mustarastas kuoli? Tietävätkö millaisiin asioihin voi kuolla? (Ja ei, kuolemasta puhuminen ei ole kiellettyä!)

• Miltä eläimistä tuntui, kun he huomasivat mustarastaan kuolleen?

• Millaisilla asioilla surua voi näyttää? Mikä voi helpottaa suruun?

• Miksi eläimet alkoivat lopuksi iloita? Saako iloita vaikka joku olisi kuollut?